Osakeyhtiön varojen lainaaminen ja törkeä velallisen epärehellisyys – KKO 2021:34

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2021:34 osakeyhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja A oli luovuttanut yhtiön varoja vakuudettomina lainoina koripallojoukkueiden urheilutoiminnasta vastanneelle yhdistykselle. Yhtiö oli perustettu markkinoimaan yhdistyksen koripallotoimintaa ja hankkimaan yhdistykselle sponsorituloja.

Korkeimmassa oikeudessa on ollut arvioitavana kysymys siitä, mikä merkitys yhtiön ja yhdistyksen kiinteällä yhteistoiminnalla oli arvioitaessa, oliko varojen luovuttaminen tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä ja oliko A syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen.

Kysymyksenasettelu

Syyttäjä ja Verohallinto olivat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen 1.5.2007-30.9.2010 tehdystä törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan A oli X Oy:n (jäljempänä yhtiö) hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön omaisuutta Y ry:lle (jäljempänä yhdistys) tilisiirtoina yhtiön tililtä yhdistyksen tilille ja maksamalla yhdistyksen laskuja. Nämä yhteensä 209 086,77 euron määräiset suoritukset oli kirjattu yhtiön kirjanpitoon lainoiksi yhdistykselle.

Asiassa on riidatonta, että yhtiö oli perustettu markkinoimaan yhdistyksen koripallotoimintaa ja hankkimaan yhdistykselle sponsorituloja. A on ollut myös yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Käräjäoikeus on katsonut varojen siirtämisen tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä. Käräjäoikeuden mukaan siirrot olivat myös osaltaan aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 9 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Sen sijaan hovioikeus on hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n tuomitusta rangaistuksesta.

Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko varojen luovutus yhtiöstä yhdistykselle tapahtunut rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä. Mikäli näin on, arvioitavaksi tulee se, onko varojen luovutuksilla aiheutettu yhtiön maksukyvyttömyys tai oleellisesti pahennettu sitä ja onko kysymys törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Säännökset

Rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan velallinen, joka ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä.

Saman luvun 1 a §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä muun ohella, jos velallisen epärehellisyydessä tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentissa luetellaan lailliset tavat jakaa osakeyhtiön varoja osakkeenomistajille ja 2 momentissa viitataan laillisiin tapoihin jakaa varoja yleensä muille kuin osakkeenomistajille. Pykälän 3 momentin mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Saman luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Luvun 3 §:n mukaan varojen jakamisen on perustuttava viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.

Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että voimassa oleva osakeyhtiölaki ei sisällä yhtiön lähipiiriin kuuluville annettavia lainoja eli niin sanottuja lähipiirilainoja koskevia erityissäännöksiä. Korkein oikeus toteaa, että lähipiirilainan antamisen hyväksyttävyyttä on rikosoikeudellisesti arvioitava samoilla kriteereillä kuin muitakin yhtiöstä tehtäviä luovutuksia.

Onko lainanannolle ollut hyväksyttävä syy?

Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että yhtiöllä on ollut aito liiketaloudellinen tarkoitus, kun se on tavoitellut voittoa yhdistyksen koripallotoiminnasta pelaajasiirtokorvauksilla ja otteluiden televisiointisopimuksilla. Korkein oikeus on ratkaisussaan todennut, että tätä lähtökohtaa ei ole aihetta arvioida toisin.

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan, että luovutusten hyväksyttävyyttä arvioitaessa ei ole erityistä painoarvoa sillä, että kysymys on ollut urheiluliiketoiminnasta ja siihen syytteessä tarkoitettuna aikana liittyneestä tavanomaisesta käytännöstä organisoida toiminta osaksi yhtiön ja osaksi yhdistyksen puitteissa tapahtuvaksi. Korkeimman oikeuden mukaan yhtiön tekemien luovutusten hyväksyttävyyttä on tällaisessakin toiminnassa arvioitava vastaavin perustein kuin esimerkiksi kahden samaan konserniin kuuluvan tai muutoin poikkeuksellisen kiinteää taloudellista yhteistoimintaa harjoittavan oikeushenkilön välisiä luovutuksia olisi arvioitava.

Korkein oikeus on ottanut huomioon erityisesti yhdistyksen takaisinmaksukyvyn heikkouden sekä pelaajasopimuksiin liittyvien tulonodotusten satunnaisuuden ja epävarmuuden ja katsonut, että A on jatkaessaan taloudellisessa kriisitilanteessa olleen yhtiön varojen lainaamista yhdistykselle luovuttanut syytteessä tarkoitetut yhtiön varat yhdistykselle ilman hyväksyttävää syytä. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan, että A on syyllistynyt menettelyllään törkeään velalliseen epärehellisyyteen.

Lopuksi

Käsillä olevassa tapauksessa kaikki oikeusasteet ovat katsoneet, että osakeyhtiön lainanannolle yhdistykselle on ollut aito liiketaloudellinen peruste, kun se on tavoitellut voittoa yhdistyksen koripallotoiminnasta pelaajasiirtokorvauksilla ja otteluiden televisiointisopimuksilla. Korkein oikeus on kuitenkin muun ohella katsonut, että yhtiön hallituksen jäsenen olisi tullut huomioida myös yhdistyksen takaisinmaksukyvyn heikkous ja pelaajasopimuksiin liittyvien tulonodotusten satunnaisuus ja epävarmuus.

Kyseessä on korkeimman oikeuden äänestyspäätös. Enemmistön kanssa erimieltä oleva jäsen on lausunut, että ”Yhtiö ja yhdistys ovat muodostaneet yhden kokonaisuuden, jossa yhtiön liiketoimintaan on kuulunut yhdistyksen rahoittaminen ja tämä on ollut velkojien tiedossa. Siinä vaiheessa, kun yhtiö on syytteen mukaisena tekoaikana vuosittain rahoittanut yhdistystä, odotukset siitä, että yhdistys kykenee kilpailutoiminnan tuotoilla suoriutumaan veloista, eivät ole näkemykseni mukaan olleet myöskään siinä määrin epätodennäköiset, että tämä antaisi aiheen arvioida luovutusten hyväksyttävyyttä toisin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että yhtiön hallituksen jäsenen vastuuasema edellyttää päätöksentekijältä huolellista ja laaja-alaista arviointia yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja taloudellisista riskeistä ennen lainanantopäätöstä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa tämä objektiivinen arviointi ja velkojainsuojakysymykset korostuvat entisestään osakeyhtiön varojenjakoa koskevassa päätöksenteossa.

Lisätietoja:

osakas, asianajaja Johanna Toiviainen